Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

”Kun yö laskeutui keskellä päivää”

”Kun yö laskeutui keskellä päivää”

”Kun yö laskeutui keskellä päivää”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BENINISTÄ

”AURINGONPIMENNYS lumosi miljoonat katsojat”, julistettiin Daily Graphic -lehden etusivulla Ghanassa heti seuraavana päivänä sen jälkeen, kun siellä oli seurattu täydellistä auringonpimennystä 29. maaliskuuta 2006. Pimennys näkyi ensin Brasilian itäisimmällä reunalla, eteni sitten Atlantin poikki noin 1600 kilometrin tuntivauhtia ja oli havaittavissa Länsi-Afrikan rannikolla Ghanassa, Togossa ja Beninissä suunnilleen aamukahdeksasta lähtien. Mitä oli odotettavissa?

Ghanassa oli nähty täydellinen auringonpimennys viimeksi vuonna 1947. Theodore, joka oli tuolloin 27-vuotias, muistelee: ”Monet eivät olleet koskaan kokeneet pimennystä, joten heillä ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä tapahtuisi. Siksi ilmiötä kuvailtiin sanoilla ’kun yö laskeutui keskellä päivää’.”

Valistuskampanjoita

Viranomaiset järjestivät laajoja kampanjoita valistaakseen ihmisiä vaaroista, joita liittyi auringon katselemiseen pimennyksen aikana. Togossa oli esillä huomiota herättäviä julisteita, joissa varoitettiin: ”Suojaa silmäsi! Voit menettää näkösi!”

Ohjeissa annettiin kaksi vaihtoehtoa: oli joko pysyttävä sisällä ja seurattava tapahtumaa televisiosta tai, jos oli ulkosalla, oli käytettävä erityisiä suojalaseja. Miljoonat ihmiset liimautuivat television tai tietokoneen ääreen todistamaan vaikuttavaa näytelmää. Kuvaruudut eivät kuitenkaan voineet mitenkään välittää sitä kihelmöivää jännitystä, jota uteliaisuus ja innostus herättivät juuri ennen pimennystä ja sen aikana. Palataanpa takaisin noihin hetkiin.

Tunnelma tiivistyy

Aamu näytti päällisin puolin tuiki tavalliselta Länsi-Afrikan aamulta: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Nähtäisiinkö tänään tosiaan pimennys? Kun kello tikitti kohti h-hetkeä, ulkona olevat tarkkailijat panivat lasit nenälleen ja alkoivat tuijottaa taivaalle. Jotkut soittelivat matkapuhelimillaan tutuille kysyäkseen, mitä heidän alueellaan näkyi.

Noin 350000 kilometrin korkeudessa tarkkailijoiden yläpuolella kuu – toistaiseksi vielä huomaamattomana – eteni vääjäämättä kohti kohtauspaikkaa. Yhtäkkiä se tuli näkyviin tummana varjona, joka alkoi lipua auringon eteen. Jännitys tiivistyi, kun katsoja toisensa jälkeen huomasi, mitä oli tapahtumassa.

Ensimmäisen tunnin aikana tarkkailijat eivät havainneet lähiympäristössä mitään muutoksia. Mutta sitä mukaa kuin kuu jatkoi voittokulkuaan, tunnelma muuttui. Taivaan sini himmeni. Lämpötila laski. Katu- ja turvavalot syttyivät aamun pimetessä. Kadut tyhjenivät. Kaupat sulkivat ovensa. Linnut lakkasivat visertämästä, ja eläimet menivät suojiinsa yöpuulle. Pimeys levisi koko tienoon ylle. Sitten pimennys saavutti täydellisen vaiheensa, ja kaikkialla vallitsi hiljaisuus.

Unohtumaton huipentuma

Tähdet alkoivat tuikkia. Auringon loistava korona (kaasukehän uloin osa) hehkui helmenvalkoisena kehänä mustan kuun ympärillä. Hohtavat valopisteet, Bailyn helmet, * säkenöivät kuun reunassa, kun auringonsäteet tuikkivat kuunpinnan laaksojen ja epätasaisuuksien lomasta. Timanttisormusilmiö näyttäytyi säihkyvän kirkkaana. Kromosfäärissä (koronan alapuolella oleva auringon kaasukehän osa) näkyi pinkkejä ja roosanvärisiä leimahduksia. ”Mahtavin näytelmä, minkä olen koskaan nähnyt – käsittämättömän kaunis!” huudahti eräs tarkkailija.

Pimennyksen täydellinen vaihe kesti kolmisen minuuttia. Sitten aurinko alkoi tulla jälleen esiin. Monet katsojat tervehtivät sitä huudoin ja taputuksin. Taivas kirkastui ja tähdet sammuivat. Aavemainen ilmapiiri haihtui kuin aamu-usva.

Kuu on ”uskollinen todistaja taivaalla”, ja siksi pimennysten ajankohta voidaan laskea satoja vuosia etukäteen (Psalmit 89:37). Länsi-Afrikan oli odotettava tätä pimennystä lähes 60 vuotta. Seuraava nähdään täällä vuonna 2081. Ehkä sinulla on tilaisuus kokea unohtumaton auringonpimennys omalla kotiseudullasi jo paljon aikaisemmin.

[Alaviite]

^ kpl 13 Ilmiö on nimetty brittiläisen tähtitieteilijän Francis Bailyn mukaan, joka ensimmäisenä raportoi sen näkymisestä vuoden 1836 pimennyksen aikana.

[Tekstiruutu/Kuva s. 29]

Auringonpimennys Jeesuksen kuoleman aikaan?

Markuksen 15:33:ssa sanotaan: ”Kun tuli kuudes tunti, koko maahan tuli pimeys yhdeksänteen tuntiin asti.” Tämä suunnilleen keskipäivästä kolmeen asti iltapäivällä kestänyt pimeys oli ihme. Se ei voinut olla auringonpimennys. Ensinnäkin auringonpimennys kestää missä tahansa maapallolla pisimmillään noin seitsemän ja puoli minuuttia. Toiseksi Jeesus kuoli kuukalenterin mukaan laskettuna nisankuun 14. päivänä. Nisanin ensimmäinen päivä on kytketty uudenkuun ilmaantumiseen, jolloin kuu on maan ja auringon välissä ja voi aiheuttaa auringonpimennyksen. Nisanin 14. päivänä se on jo ehtinyt puoleenväliin kiertorataansa maan ympäri. Silloin maa on auringon ja kuun välissä, joten kuu ei peitä aurinkoa vaan heijastaa sen valoa koko kiekollaan. Siksi näemme täydenkuun, joka tarjoaa täydelliset puitteet Jeesuksen kuoleman muistojuhlalle.

[Kuva]

Nisanin 14. päivä on aina täydenkuun aikaa.

[Kaavio/Kartta s. 28, 29]

(Ks. painettu julkaisu)

Pimennyksen eteneminen

⇧ AFRIKKA

BENIN ●

TOGO ●

GHANA ●

[Lähdemerkintä]

Kartta: pohjana NASA/Visible Earth imagery

[Kuva s. 28]

Täydellinen auringonpimennys 29. maaliskuuta 2006.

[Kuva s. 28]

Pimennystä oli mahdollista seurata suojalasien läpi.