Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Nuoret kysyvät

Onko väärin olla suosittu?

Onko väärin olla suosittu?

Valitse oikea vaihtoehto:

Suosittuna oleminen ․․․․․ hyvä asia.

  1. A. on aina

  2. B. on joskus

  3. C. ei ole koskaan

OIKEA vastaus on B. Kuinka niin? Suosittu ihminen on yksinkertaisesti sellainen, josta monet pitävät, eikä siinä useinkaan ole mitään pahaa. Raamattu ennusti, että kristityt olisivat ”kansakuntien valo” ja vetäisivät ihmisiä puoleensa (Jesaja 42:6; Apostolien teot 13:47). Tässä mielessä kristittyjen voidaan sanoa olevan suosittuja.

Tiesitkö?

Jeesus oli suosittu. Jo hänen nuoruudessaan ”Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä” (Luukas 2:52, Kirkkoraamattu 1992). Raamattu sanoo lisäksi, että hänen tultuaan aikuiseksi ”suuret ihmisjoukot seurasivat häntä Galileasta ja Dekapoliista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin toiselta puolelta” (Matteus 4:25).

Miksi sopivaa?

Jeesus ei etsinyt kunniaa, tavoitellut ihmisten suosiota eikä epätoivoisesti kaivannut toisten hyväksyntää. Hän vain teki aina sitä, mikä on oikein, ja sai tämän vuoksi toisinaan osakseen myönteistä huomiota (Johannes 8:29, 30). Hän ymmärsi myös, että ailahtelevien ihmisjoukkojen hyväksyntä olisi vain tilapäistä. Hän tiesi, että aikanaan ihmiset tappaisivat hänet! (Luukas 9:22.)

Ydinajatus:

Suosiota voidaan verrata varallisuuteen. Siinä ei itsessään ole mitään väärää. Ongelma piilee siinä, mitä ihmiset tekevät sen saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi.

Varoituksen sana!

Monet nuoret tekevät mitä vain ollakseen suosittuja. Jotkut yrittävät miellyttää muita menemällä joukon mukana. Toiset taas ovat öykkäreitä, jotka yrittävät pakottaa ihmiset ihailemaan itseään – jollei muuten niin silkasta pelosta. *

Seuraavilla sivuilla tarkastellaan kahta polkua, joita jotkut kulkevat päästäkseen toisten suosioon mutta jotka päättyvät umpikujaan, ja lisäksi parempaa reittivaihtoehtoa.

 

^ kpl 12 Raamattu puhuu toisia tyrannisoineista ”nefileistä”, joita sanottiin myös ”nimekkäiksi miehiksi”. He olivat etupäässä kiinnostuneita omasta kunniastaan. (1. Mooseksen kirja 6:4.)