Hanhennokkavalaan tiedetään sukeltaneen 2 992 metrin syvyyteen, missä paine on noin 30 300 kilopascalia. Se voi myös pysytellä pinnan alla todella pitkiä aikoja. Eräs yksilö oli sukelluksissa 3 tuntia 42 minuuttia, ennen kuin se palasi takaisin pinnalle haukkaamaan happea. Miten nämä ilmaa hengittävät nisäkkäät selviävät valtavassa paineessa ja vähäisellä hapella näin pitkiä aikoja?

 Kuten muidenkin merinisäkkäiden, hanhennokkavalaan rintakehä ja keuhkot painuvat kokoon. Tutkijat ovat huomanneet, että merinisäkkäiden hapentarve vähenee, kun niiden syke laskee merkittävästi ja verenkierto ohjautuu raajoista aivoihin, sydämeen ja lihaksiin.

 Lisäksi merinisäkkäiden lihaksissa on myoglobiini-nimistä proteiinia, joka varastoi happea ja luovuttaa sitä tarvittaessa sukelluksen aikana. Niiden lihasten myoglobiinipitoisuus on paljon suurempi kuin ihmisillä ja maaeläimillä.

 Eräs tutkija totesi hanhennokkavalaista: ”Niiden kyky sukeltaa syvyyksissä on jotain aivan käsittämätöntä. Sen perusteella, mitä nykyään tiedämme fysiologiasta, ne pystyvät paljon ihmeellisempiin suorituksiin kuin pitäisi olla mahdollista.” Tutkijat toivovat pääsevänsä paremmin selville valaiden sukelluksen saloista, koska se voisi auttaa kehittämään hoitomuotoja esimerkiksi ilmarintaan.

 Mitä ajattelet? Onko hanhennokkavalaan kyky sukeltaa syvällä pitkiä aikoja evoluution vai suunnittelun tulos?