KUN mies ja vaimo riitelevät, merkitseekö se, etteivät he enää rakasta toisiaan? Ei tietenkään! Edellä mainitut Fernando ja Sarah rakastavat toisiaan syvästi. Mutta parhaimmissakin liitoissa on silloin tällöin erimielisyyksiä.

Miksi ristiriitatilanteita syntyy, ja miten voitte estää niitä pilaamasta avioliittoanne? Koska avioliitto on Jumalan alulle panema järjestely, on järkevää ottaa selvää, mitä hänen Sanansa Raamattu sanoo tästä aiheesta (1. Mooseksen kirja 2:21, 22; 2. Timoteukselle 3:16, 17).

Useimmissa avioliitoissa puolisot haluavat osoittaa toisiaan kohtaan rakkautta ja huomaavaisuutta. Raamatussa todetaan kuitenkin realistisesti, että ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla” (Roomalaisille 3:23). Tämän vuoksi tunteiden hillitseminen saattaa olla vaikeaa, kun jostain ollaan eri mieltä. Ja riidan alettua pahojen tapojen kuten huutamisen ja herjaavan puheen karttaminen voi olla tuskan takana (Roomalaisille 7:21; Efesolaisille 4:31). Mikä muu voi kiristää välejä?

Mies ja vaimo kommunikoivat usein eri tavoin. Michiko kertoo: ”Heti avioliittomme alkuaikoina huomasin, että meillä on hyvin erilainen tapa keskustella asioista. Minä haluan puhua paitsi siitä, mitä on tapahtunut, myös siitä, miksi ja miten niin on päässyt käymään. Miestäni tuntuu kiinnostavan vain lopputulos.”

Michikon tilanne on melko tyypillinen. Monissa liitoissa toinen puoliso haluaisi setviä ongelmaa juurta jaksaen, kun taas toinen inhoaa ristiriitatilanteita eikä halua kajota koko asiaan. Mitä enemmän toinen aiheesta puhuu, sitä enemmän toinen voi yrittää sitä karttaa. Oletko huomannut, että teidän liitossanne tahtoo käydä juuri näin? Onko yleensä aina niin, että toinen teistä haluaisi keskustella ongelmasta, kun taas toinen mieluummin  unohtaisi saman tien koko asian?

On myös muistettava, että ihmisen perhetausta saattaa vaikuttaa hänen käsitykseensä siitä, miten avioliitossa tulisi kommunikoida. Justin, joka on ollut naimisissa viisi vuotta, sanoo: ”Meidän perheessämme ollaan pidättyväisiä, ja minun on vaikeaa puhua avoimesti tunteistani. Vaimoani tämä ärsyttää. Hänen perheessään ollaan ulospäin suuntautuneita, ja hän kertoo minulle mielellään, miltä hänestä tuntuu.”

Asiantuntijoiden mielestä avioliiton tulevaa onnellisuutta ei voi välttämättä päätellä siitä, kuinka usein puolisot vakuuttavat rakastavansa toisiaan. Tärkeintä ei ole myöskään seksuaalinen yhteensopivuus eikä taloudellinen turvallisuus. Avioliiton onnellisuuden ilmaisee luotettavimmin se, miten hyvin mies ja vaimo selvittävät erimielisyytensä.

Lisäksi Jeesus sanoi, että kun kaksi ihmistä menee avioliittoon, heitä ei sido yhteen ihminen vaan Jumala (Matteus 19:4–6). Hyvä avioliitto tuottaa siksi kunniaa Jumalalle. Toisaalta jos mies ei osoita rakkautta ja huomaavaisuutta vaimoaan kohtaan, Jehova Jumala saattaa sulkea korvansa hänen rukouksiltaan (1. Pietarin kirje 3:7). Jos vaimo ei kunnioita miestään, hän osoittaa todellisuudessa epäkunnioitusta Jehovaa kohtaan, joka on määrännyt miehen perheen pääksi (1. Korinttilaisille 11:3).

Ovatpa perhetaustasi tai tapasi kommunikoida millaisia tahansa, sinun on kartettava vahingollista puhetapaa. Ainoastaan näin voit noudattaa Raamatun periaatteita ja saada erimielisyydet selvitettyä. Kysy itseltäsi:

Haluanko maksaa samalla mitalla?

”Nenän pusertaminen tuottaa verta, ja suuttumuksen pusertaminen tuottaa riitelyä”, toteaa viisas sananlasku (Sananlaskut 30:33). Mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi eriävät näkemykset siitä, miten perheen raha-asioita pitäisi hoitaa (”meidän täytyy hillitä luottokortin käyttöä”), saattavat tuossa tuokiossa kärjistyä hyökkäykseksi toisen persoonaa vastaan (”sinä olet holtiton”). On totta, että jos puolisosi ”pusertaa nenääsi” ryhtymällä hyökkäykseen sinua vastaan, saatat tuntea kiusausta maksaa pahan pahalla. Tämä johtaa kuitenkin vain vihastumiseen ja välien kiristymiseen entisestään.

Raamatunkirjoittaja Jaakob varoitti: ”Katso! Kuinka pieni tuli tarvitaankaan niin suuren metsän sytyttämiseen! Kielikin on tuli.” (Jaakobin kirje 3:5, 6.) Jos puolisot eivät hillitse kieltään, pienestä erimielisyydestä voi roihahtaa ilmiriita. Avioliitoissa, joita tällaiset tunneroihut jatkuvasti kuluttavat, ei rakkaus pääse kukoistamaan.

Voisitko kostamisen sijaan jäljitellä Jeesusta, joka ”ei ryhtynyt herjaamaan takaisin”, kun häntä herjattiin? (1. Pietarin kirje 2:23.) Nopeimmin riidan saa tukahdutettua, kun myöntää, että puolison näkökanta on varteenotettava, ja pyytää anteeksi omaa käytöstään.

Vähättelenkö puolisoni tunteita?

”Olkaa kaikki samanmielisiä, myötäeläviä”, käsketään Jumalan sanassa (1. Pietarin kirje 3:8). Tarkastellaan kahta seikkaa, jotka ehkä tekevät tämän neuvon noudattamisesta vaikeaa. Ensiksikään et ehkä täysin ymmärrä puolisosi tunteita tai näkökantaa. Esimerkiksi jos jokin asia huolestuttaa häntä enemmän kuin sinua, sinulla saattaa olla tapana todeta: ”Sinä reagoit liian voimakkaasti.” Tarkoituksenasi on ehkä auttaa häntä tarkastelemaan  ongelmaa objektiivisesti, mutta vain harvaa tällaiset kommentit lohduttavat. Niin vaimon kuin miehenkin täytyy tuntea, että hän saa rakastamaltaan ihmiseltä osakseen ymmärrystä ja empatiaa.

Myös liiallinen ylpeys voi saada vähättelemään puolison tunteita. Ylpeä ihminen yrittää nousta toisten yläpuolelle painamalla jatkuvasti toisia alas, esimerkiksi nimittelemällä heitä tai tekemällä epäedullisia vertailuja. Näin toimivat muun muassa Jeesuksen päivien ylpeät fariseukset ja kirjanoppineet. He sortuivat nimittelemään ja halventamaan ketä tahansa – jopa toista fariseustakin – jos hän oli eri mieltä heidän kanssaan. (Johannes 7:45–52.) Jeesus ei tehnyt näin. Hän kohteli toisia empaattisesti, kun he ilmaisivat hänelle ajatuksiaan (Matteus 20:29–34; Markus 5:25–34).

Miten sinä reagoit, kun puolisosi kertoo sinulle huolistaan? Heijastuuko sanoistasi, äänensävystäsi ja kasvonilmeistäsi empatia? Vai onko sinulla tapana nopeasti sivuuttaa hänen tunteensa?

Oletanko helposti, että puolisoni vaikuttimet ovat itsekkäät?

”Suottako Job on pelännyt Jumalaa? Etkö ole itse pannut suoja-aidan hänen ja hänen talonsa sekä kaiken hänellä olevan ympärille?” (Job 1:9, 10.) Näillä sanoilla Saatana kyseenalaisti uskollisen Jobin vaikuttimet.

Aviopuolisot voivat langeta samaan ansaan, jolleivät he ole varovaisia. Esimerkiksi jos puolisosi tekee jotakin hyväksesi, ihmetteletkö, mitä hän oikein haluaa tai mitä hän salailee? Jos hänelle sattuu erehdys, onko se mielestäsi osoitus siitä, että hän on itsekäs ja piittaamaton? Alatko heti muistella vastaavia menneitä kömmähdyksiä ja painatko tämän uuden visusti mieleesi?

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Rakkaus – – ei pidä kirjaa pahasta.” (1. Korinttilaisille 13:4, 5.) Aito rakkaus ei ole sokea, mutta ei se myöskään muistele pahoja asioita. Paavali sanoi rakkaudesta myös, että ”kaikki se uskoo” (1. Korinttilaisille 13:7). Tämä ei tarkoita, että rakkaus olisi herkkäuskoinen vaan että se on valmis luottamaan. Se ei ole kyyninen eikä epäluuloinen. Se rakkaus, jota Raamattu kannustaa kehittämään, on altis antamaan anteeksi ja halukas uskomaan toisesta pelkkää hyvää (Psalmit 86:5; Efesolaisille 4:32). Kun puolisot ilmaisevat toisiaan kohtaan tällaista rakkautta, heidän avioliitostaan tulee onnellinen.