Sinä ja nelivuotias lapsesi käytte jatkuvasti tahtojen taistelua, ja hän näyttää aina voittavan.

• Kun käsket hänen tehdä jotain, hän ei tottele, koska ei halua.

• Kun kiellät häntä tekemästä jotain, hän alkaa kiukutella.

Saatat pohtia, onko tämä vain jokin vaihe. Pitäisikö vain toivoa, että tilanne muuttuu, kun lapsi kasvaa?

Sinä voit saada lapsesi tottelemaan, mutta ennen kuin katsomme miten, on hyvä miettiä mahdollisia syitä huonoon käytökseen.

Kun lapsesi oli vastasyntynyt, ensisijainen tehtäväsi oli olla huolenpitäjä. Toteutit lapsesi kaikki toiveet. Inahdus vain, ja sinä riensit heti täyttämään hänen jokaisen tarpeensa. Se oli toki oikein ja välttämätöntä. Pikkuvauva tarvitsee vanhempiensa jatkuvaa huolenpitoa.

Kun lasta kohdellaan siten useiden kuukausien ajan, on vain luonnollista, että hän alkaa käyttäytyä kuin olisi yksinvaltias ja vanhemmat hänen nöyriä palvelijoitaan. Mutta sitten, yleensä kahden vuoden iässä, lapsi putoaa maan pinnalle: hänen lyhyt valtakautensa on päättynyt. Vanhemmat eivät enää noudata hänen käskyjään. Sen sijaan he odottavat, että lapsi noudattaa heidän käskyjään. Tämä on lapselle karu herätys todellisuuteen! Jotkut lapset reagoivat järjestämällä kohtauksia, kun taas toiset testaavat vanhempiensa arvovaltaa olemalla tottelemattomia.

Tuossa kriittisessä vaiheessa vanhemman täytyy omaksua uusi rooli: hän on auktoriteetti, joka kertoo selvästi, mitä lapselta odotetaan. Entä jos lapsi jättää tuon ohjauksen huomiotta tai torjuu sen, kuten johdannossa kuvailtiin?

Ota ohjat käsiisi. Lapsesi ei hyväksy johtajan rooliasi, ellei hän näe sinun ottavan ohjia. Sinun täytyy siis vahvistaa auktoriteettiasi tasapainoisella tavalla. Viime vuosikymmeninä jotkut niin kutsutut asiantuntijat ovat saaneet sanan ”auktoriteetti” kuulostamaan tylyltä. Eräs tällainen asiantuntija jopa kuvailee vanhempien vallankäyttöä ”epäeettiseksi” ja ”moraalittomaksi”. Liiallinen sallivuus voi kuitenkin hämmentää lasta, tehdä hänestä hemmotellun ja saada hänet uskomaan, että määräysvalta on hänellä. Se ei juuri auta lasta tulemaan vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. (Raamatun periaate: Sananlaskut 29:15.)

Anna ojennusta. Erään sanakirjan mukaan ojentaminen on ”tottelevaisuutta tai itsehillintää kasvattavaa valmennusta, johon sisältyy usein sääntöjä, joiden rikkomisesta rangaistaan”. Sen ei tietenkään pidä koskaan olla kohtuutonta tai väkivaltaista eikä toisaalta niin epämääräistä tai merkityksetöntä, että se ei kannusta lasta muuttumaan. (Raamatun periaate: Sananlaskut 23:13.)

Ole selkeä. Jotkut vanhemmat vain pyytävät lasta tottelemaan. (”Olisi kiva, jos siivoaisit huoneesi. Sopiiko?”) Ehkä he ajattelevat, että se kuuluu hyvään käytökseen. Tällainen voi kuitenkin asettaa vanhemman alistujan asemaan ja antaa lapselle vapauden punnita pyynnön hyviä ja huonoja puolia ja sitten päättää, totellako vai ei. Sen sijaan, että luopuisit auktoriteetistasi, anna selviä, suoria kehotuksia. (Raamatun periaate: 1. Korinttilaisille 14:9.)

Ole päättäväinen. Jos sanot ei, pysy kannassasi. Vetäkää puolisoina yhtä köyttä. Jos olet päättänyt, mitä tottelemattomuudesta seuraa, toimi sen mukaisesti. Älä sotkeudu neuvotteluihin tai loputtomiin keskusteluihin päätöksesi syistä. Raamattu kehottaa: ”Merkitköön teillä sitä vastoin kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” Silloin sekä lapsellasi että sinulla on paljon helpompaa. (Jaakobin kirje 5:12.)

Osoita rakkautta. Perhe ei ole demokratia eikä diktatuuri, vaan Jumalan järjestely. Perheessä lapset voivat saada rakastavaa ohjausta kasvaakseen vastuuntuntoisiksi aikuisiksi. Tähän kasvatukseen kuuluu sopiva ojennus, jonka ansiosta lapsi oppii tottelevaisuutta ja tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi.