Kuvia elimistöstä ilman kirurgiaa

TIETOKONETEKNIIKAN, matematiikan ja luonnontieteiden saralla tapahtuneen kehityksen ansiosta leikkausveitsi on väistymässä muunlaisten menetelmien tieltä joidenkin sairauksien diagnosoinnissa. Nyt jo yli satavuotiaan röntgenkuvauksen lisäksi näihin menetelmiin sisältyvät muun muassa tietokonekerroskuvaus (TT), positroniemissiotomografia (PET), magneettikuvaus (MRI) ja ultraäänitutkimus. * Millaisia nämä menetelmät ovat? Mitä terveysriskejä niihin liittyy, ja mitä etuja niistä on?

Röntgenkuvaus

Toimintatapa: Röntgensäteiden aallonpituus on lyhyempi kuin näkyvän valon, ja ne voivat läpäistä elimistön kudokset. Kun jokin kehon osa röntgenkuvataan, luusto ja muut tiheät kudokset näkyvät valmiissa kuvissa vaaleina alueina, koska ne läpäisevät säteitä huonosti, kun taas pehmeät kudokset näkyvät harmaan eri sävyinä. Röntgenkuvausta käytetään yleensä hampaiden, luuston, rintojen ja rintakehän ongelmien ja sairauksien määrittämisessä. Jotta samaa tiheyttä olevat vierekkäiset pehmytkudokset saataisiin erottumaan toisistaan, potilaan verenkiertoon voidaan ruiskuttaa röntgenpositiivista ainetta voimistamaan kontrastia. Nykyisin röntgensäteily muutetaan usein digitaaliseen muotoon ja kuvia katsotaan tietokoneruudulta.

Riskejä: Kuvaukseen liittyy vähäinen solujen ja kudosten vaurioitumisriski, mutta se on yleensä hyvin pieni verrattuna menetelmän etuihin. * Naisten tulisi ennen kuvausta ilmoittaa lääkärille, jos he epäilevät olevansa raskaana. Jodi ja muut varjoaineet saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita, joten potilaan kannattaa ilmoittaa lääkärille tai röntgenhoitajalle, jos hän on allerginen jodille tai kalalle ja äyriäisille (jotka sisältävät jodia).

Etuja: Röntgenkuvaus on nopea, yleensä kivuton, suhteellisen edullinen ja varsin helposti toteutettava menetelmä. Siksi se on käyttökelpoinen erityisesti rintojen tutkimisessa ja akuuttien tapausten diagnosoinnissa. Elimistöön ei jää röntgensäteilyä kuvauksen jälkeen, eikä sivuvaikutuksia yleensä ilmene. *

 Tietokonekerroskuvaus

Toimintatapa: Tietokonekerroskuvauksessa eli tietokonetomografiassa röntgensäteitä käytetään monimutkaisemmalla tavalla ja keskitetymmin. Potilas makaa alustalla, joka liukuu tunneliin laitteen sisään. Kuvat syntyvät useiden kapeiden sädekimppujen ja ilmaisimien avulla, jotka kiertävät potilaan ympäri 360 astetta. Prosessia on verrattu paksun leivän tutkimiseen siten, että se leikataan hyvin ohuiksi viipaleiksi ja viipaleista otetaan valokuvat. Tietokone kokoaa ”viipaleet”, jolloin kuvauskohdetta voidaan tarkastella yksityiskohtaisina poikkileikkauksina. Uusimmat mallit kuvaavat elimistön spiraalimaisesti, mikä nopeuttaa prosessia. Tarkkuutensa ansiosta TT:tä käytetään rintakehän, vatsan ja luuston tutkimisessa sekä joidenkin syöpien ja muiden sairauksien diagnosoinnissa.

Riskejä: Tietokonekerroskuvauksessa käytetään tavallisesti suurempia säteilyannoksia kuin tavallisessa röntgenkuvauksessa. Lisäaltistukseen liittyy pieni mutta varteenotettava syöpäriski, jota tulisi punnita huolellisesti etujen rinnalla. Varjoaineet (usein jodipohjaisia) aiheuttavat joillekin allergisia reaktioita, ja toisilla ne voivat vaikuttaa haitallisesti munuaisiin. Jos varjoainetta käytetään, on imettävien äitien ehkä odotettava vähintään vuorokausi ennen imetyksen jatkamista.

Etuja: Menetelmä on kivuton, eikä siinä kajota elimistöön. Tutkimuksessa saadaan erittäin yksityiskohtaista tietoa, joka voidaan muuttaa digitaalisesti kolmiulotteisiksi kuviksi. Kuvaus on suhteellisen nopeaa ja yksinkertaista, ja koska se paljastaa sisäiset vammat, se voi pelastaa hengen. Laitteet eivät vaikuta kehossa oleviin lääketieteellisiin kojeisiin ja kappaleisiin.

Positroniemissiotomografia

Toimintatapa: Positroniemissiotomografiassa johonkin elimistön luonnolliseen aineeseen – tavallisimmin glukoosiin – liitetään radioaktiivista ainetta (leimaus), ja yhdiste ruiskutetaan elimistöön. Menetelmä perustuu siihen, että radioaktiivisesta aineesta irtoaa kudoksissa positroneja (hiukkasia, joiden sähkövaraus on positiivinen). Syöpäsolut käyttävät enemmän glukoosia kuin normaalit solut, joten ne vetävät puoleensa suurempia määriä radioaktiivista ainetta. Tämän johdosta sairaissa kudoksissa irtoaa enemmän positroneja, mikä näkyy lopullisessa kuvassa erilaisena värinä tai kirkkauden asteena.

Tietokonekerroskuvauksessa ja magneettikuvauksessa selviää sisäelinten ja kudosten muoto ja rakenne, kun taas PET-kuvauksessa ilmenee, miten ne toimivat, ja siksi muutokset paljastuvat siinä varhaisemmassa vaiheessa. TT- ja PET-menetelmät voidaan yhdistää, jolloin yksityiskohtia näkyy enemmän. PET-kuvat voivat kuitenkin antaa väärää tietoa, jos potilas on syönyt tietyn ajan kuluessa ennen kuvausta tai jos hänen verensokerinsa on esimerkiksi diabeteksen takia viitearvojen ulkopuolella. Lisäksi ajoitus on tärkeä, koska radioaktiivisuus on hyvin lyhytikäistä.

Riskejä: Säteilyaltistus on pieni, koska radioaktiivista ainetta annetaan hyvin vähän ja sen radioaktiivisuus on lyhytikäistä, mutta kuvaus voi silti aiheuttaa riskin kehittyvälle  sikiölle. Siksi naisen, joka saattaa olla raskaana, tulisi kertoa asiasta lääkärille ja laitteen käyttöhenkilökunnalle. Hedelmällisessä iässä olevilta naisilta saatetaan ottaa veri- tai virtsanäyte mahdollisen raskauden toteamiseksi. Jos menetelmää käytetään tietokonekerroskuvauksen rinnalla, myös jälkimmäiseen liittyviä riskejä tulisi punnita.

Etuja: Koska positroniemissiotomografia kertoo sisäelinten ja kudosten muodon lisäksi myös niiden toiminnasta, ongelmat voivat löytyä ennen kuin kudosmuutokset näkyvät tietokonekerroskuvauksessa tai magneettikuvauksessa.

Magneettikuvaus

Toimintatapa: Magneettikuvauksessa saadaan voimakkaan magneettikentän ja radioaaltojen (ei röntgensäteiden) sekä tietokoneen avulla erittäin yksityiskohtaisia leikekuvia käytännössä kaikista elimistön sisäisistä rakenteista. Kuvien avulla lääkärit voivat diagnoosin saamiseksi tutkia kehon osia hyvin tarkasti tavoilla, jotka eivät onnistu muilla menetelmillä. Magneettikuvaus on esimerkiksi yksi harvoista kuvantamismenetelmistä, joiden avulla voidaan nähdä luun läpi, mikä tekee siitä erinomaisen välineen aivojen ja muiden pehmytkudosten tutkimiseen.

Potilaan on kuvauksen aikana oltava liikkumatta. Ja koska hän on laitteessa melko pienen tunnelin sisällä, jotkut tuntevat ahtaan paikan kammoa. Käyttöön on tosin viime aikoina tullut avoimia malleja niitä potilaita varten, joita pieni tila ahdistaa tai jotka ovat ylipainoisia. Tutkimushuoneeseen ei tietenkään saa viedä mitään metalliesineitä, kuten kyniä, kelloja, koruja, hiuspinnejä tai metallisia vetoketjuja, eikä luottokortteja tai muita magneettikentässä herkästi vioittuvia esineitä.

Riskejä: Jos tutkimuksessa käytetään varjoainetta, on olemassa vähäinen allergisen reaktion riski, mutta se on pienempi kuin riski, joka liittyy röntgen- ja tietokonekerroskuvauksessa usein käytettäviin jodipohjaisiin aineisiin. Muita riskejä magneettikuvaukseen ei tiedetä liittyvän. Voimakkaan magneettikentän vuoksi menetelmää ei ehkä voida käyttää sellaisten potilaiden tutkimisessa, joilla on elimistössä tiettyjä kirurgisesti asennettuja laitteita tai tapaturmista jääneitä metallinpalasia. Magneettikuvausta  harkittaessa niistä pitääkin kertoa lääkärille ja tutkimuksen suorittavalle hoitajalle.

Etuja: Magneettikuvaus ei perustu säteilyyn, johon voi liittyä riskejä, ja se on erityisen käyttökelpoinen etsittäessä kudospoikkeamia varsinkin luiden peitosta.

Ultraäänitutkimus

Toimintatapa: Ultraäänitutkimus eli kaikukuvaus on pohjimmiltaan kaikuluotausta, jossa hyödynnetään ihmisen kuulorajan ylittäviä ääniaaltoja. Kun aallot saavuttavat rajapinnan, jossa kudostiheys muuttuu – esimerkiksi sisäelimen pinnan – siitä heijastuu takaisin kaiku. Tietokone analysoi tuon kaiun, jolloin elimestä saadaan selville kaksi- tai kolmiulotteisia piirteitä, kuten sen syvyys, koko, muoto ja tiiviys. Matalammat taajuudet mahdollistavat syvällä olevien osien kuvantamisen ja hyvin korkeat taajuudet puolestaan pinnalla olevien elinten kuten silmien ja ihon tutkimisen auttaen mahdollisesti ihosyövän diagnosoinnissa.

Tutkimus suoritetaan useimmiten siten, että iholle levitetään väritöntä geeliä ja sen jälkeen tutkittavan alueen päällä liikutetaan ultraäänianturia. Kuva näkyy viiveettä tietokoneruudulla. Joissakin sisäisissä tutkimuksissa pieni anturi voidaan tarpeen mukaan kiinnittää koettimeen, joka viedään johonkin elimistön luonnolliseen aukkoon.

Dopplerkaikukuvauksessa voidaan havaita liike, ja sitä käytetään veren virtausnopeuden mittaamiseen. Näin voidaan tutkia sisäelimiä ja kasvaimia, joissa yleensä on poikkeuksellisen paljon verisuonia.

Ultraäänitutkimus auttaa lääkäreitä diagnosoimaan monenlaisia sairaustiloja ja löytämään oireiden pohjimmaisen syyn sydänläppävioista rinnassa oleviin kyhmyihin tai sikiön vointiin asti. Toisaalta sillä on rajoituksensa joissakin vatsan alueen tutkimuksissa, koska ultraääniaallot heijastuvat kaasusta. Lisäksi kuvien tarkkuus ei välttämättä ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi röntgenkuvissa ja joissakin muissa kuvantamismenetelmissä.

Riskejä: Tutkimus on yleensä turvallinen oikein käytettynä, mutta ultraäänet ovat joka tapauksessa energiaa, joka voi vaikuttaa kudoksiin, myös sikiön kudoksiin. Sen vuoksi sitä ei tulisi pitää täysin riskittömänä menetelmänä tutkia sikiön vointia.

Etuja: Menetelmä on laajalti käytettävissä ja suhteellisen edullinen, eikä siinä kajota elimistöön. Kuvat ovat myös reaaliaikaisia.

Tulevaisuuden tekniikoita

Tätä nykyä tutkimuksen painopiste näyttää olevan jo olemassa olevien menetelmien parantamisessa. Suunnitteilla on esimerkiksi magneettikuvauslaite, jossa magneettikenttä on huomattavasti heikompi kuin nykyisissä laitteissa, mikä pienentää merkittävästi kustannuksia. Lupaava kehitteillä oleva menetelmä on molekyylikuvantaminen. Siinä tavoitteena on havaita muutoksia molekyylitasolla, ja siksi se saattaa mahdollistaa sairauksien toteamisen ja hoidon hyvin varhaisessa vaiheessa.

Kuvantamismenetelmät ovat vähentäneet monien kivuliaiden, riskialttiiden ja jopa turhien tutkimustoimenpiteiden tarvetta. Ja kun diagnoosi voidaan tehdä aiemmin ja hoito aloittaa varhaisemmassa vaiheessa, hoitotulos saattaa olla paljon parempi. Laitteet ovat kuitenkin kalliita; ne saattavat maksaa pitkälti yli miljoona euroa.

On tietysti parempi pyrkiä ehkäisemään sairauksia kuin joutua tutkimaan ja hoitamaan niitä. Siksi on hyvä yrittää pysyä terveenä syömällä monipuolisesti, liikkumalla säännöllisesti, lepäämällä riittävästi ja suhtautumalla asioihin myönteisesti. Raamatun sananlasku sanoo: ”Iloinen sydän tekee hyvää parantajana.” (Sananlaskut 17:22.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 13]

 KUINKA PALJON SÄTEILYÄ?

Avaruudesta tulevat kosmiset säteet ja luonnossa esiintyvät radioaktiiviset aineet kuten radon aiheuttavat taustasäteilyä, jonka vaikutuksen alaisina olemme päivittäin. Seuraavan vertailutaulukon avulla voi arvioida joihinkin lääketieteellisiin tutkimusmenetelmiin liittyvää riskiä. Luvut ovat keskiarvoja, ja mittayksikkönä on millisievert (mSv).

Viisi tuntia kestävä lento matkustajakoneella: 0,03 mSv

Kymmenen päivää luonnollista taustasäteilyä: 0,1 mSv

Yksi röntgenkuva hampaista: 0,04–0,15 mSv

Yksi tavallinen röntgenkuva rintakehästä: 0,1 mSv

Yksi mammografiakuva: 0,7 mSv

Yksi rintakehän tietokonekerroskuvaus: 8,0 mSv

Jos olet menossa tutkimuksiin, älä epäröi kysyä lääkäriltä tarkemmin säteilyannoksesta tai muista mahdollisista huolenaiheistasi.

[Kuva s. 11]

Röntgenkuvaus

[Kuva s. 12]

TT

[Lähdemerkintä]

© Philips

[Kuva s. 12]

PET

[Lähdemerkintä]

Alzheimer’s Disease Education and Referral Center, a service of the National Institute on Aging

[Kuva s. 13]

MRI

[Kuva s. 14]

Ultraäänitutkimus