1. Miksi Silon asukkaat olivat murheen murtamia?

SAMUEL saattoi aistia Silon asukkaiden surun. Koko kaupunki oli hukkua kyyneliin. Kuinka monesta talosta kantautuikaan naisten ja lasten itkua, kun he surivat isiä, aviomiehiä, poikia ja veljiä, jotka eivät enää palaisi kotiin! Tiedämme vain, että Israel oli kärsinyt hirvittävän tappion filistealaisten käsissä ja menettänyt noin 30 000 sotilasta pian sen jälkeen, kun eräässä toisessa taistelussa oli kaatunut 4 000 miestä (1. Sam. 4:1, 2, 10).

2, 3. Mikä traagisten tapahtumien ketju oli tuottanut Silolle häpeää ja vienyt siltä kunnian?

² Tämä oli vain yksi vaihe lukuisten traagisten tapahtumien ketjussa. Ylimmäisen papin Eelin kaksi kelvotonta poikaa Hofni ja Pinehas olivat poistuneet Silosta pyhä liiton arkku mukanaan. Tämän kallisarvoisen arkun paikka oli teltan kaltaisen temppelin, tabernaakkelin, kaikkeinpyhimmässä osastossa, ja se edusti Jumalan läsnäoloa. Kansa puolestaan oli vienyt sen taistelutantereelle siinä perusteettomassa uskossa, että se toimisi taikakaluna ja toisi voiton. Mutta filistealaiset olivat kaapanneet arkun ja surmanneet Hofnin ja Pinehasin. (1. Sam. 4:3–11.)

³ Silossa oleva tabernaakkeli oli saanut pitää arkkua suojissaan muutaman sata vuotta, mutta nyt arkku oli poissa. Kuultuaan uutisen 98-vuotias Eeli oli kaatunut istuimeltaan taaksepäin ja kuollut. Hänen miniänsä, joka oli samana päivänä jäänyt leskeksi, oli kuollut synnytykseen. Viimeisinä sanoinaan hän oli lausunut: ”Kunnia on mennyt Israelilta pakkosiirtolaisuuteen.” Silo ei enää koskaan olisi entisensä. (1. Sam. 4:12–22.)

4. Mitä tässä luvussa tarkastellaan?

⁴ Miten Samuel selviytyisi näistä suurista pettymyksistä? Kestäisikö hänen uskonsa tuossa vaikeassa tilanteessa, kun Jehovan suosion ja suojeluksen menettänyttä kansaa piti auttaa? Nykyään me kaikki saatamme toisinaan kohdata uskoa koettelevia vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, joten katsotaanpa, mitä voimme vielä oppia Samuelista.

5, 6. Mitä Samuel teki Raamatun kertomuksen perusteella erään 20 vuotta kestäneen ajanjakson aikana?

⁵ Tässä vaiheessa Raamatun kertomus kääntää huomion Samuelista pyhään arkkuun ja paljastaa, että arkun kaappaaminen aiheutti filistealaisille monia kärsimyksiä, minkä vuoksi heidän oli lopulta pakko palauttaa se. Kun Samuel jälleen mainitaan, aikaa on vierähtänyt noin 20 vuotta (1. Sam. 7:2). Mitä hän teki tuona aikana? Sitä ei tarvitse arvailla.

⁶ Raamattu kertoo, että ennen tuon ajanjakson alkua ”Samuelin sana tuli edelleen koko Israelille” (1. Sam. 4:1). Noiden vuosien jälkeisestä ajasta taas kerrotaan, että Samuelilla oli tapana tehdä vuosittain kiertomatka kolmeen Israelin kaupunkiin, joissa hän ratkoi kiistoja ja vastasi kysymyksiin, minkä jälkeen hän palasi kotikaupunkiinsa Ramaan (1. Sam. 7:15–17). Selvästikin hän pysyi koko ajan aktiivisena, ja noiden 20 vuoden aikana hänellä riitti tekemistä.

7, 8. a) Minkä sanoman Samuel välitti kansalle tehtyään kovasti työtä kahden vuosikymmenen ajan? b) Miten kansa suhtautui Samuelin vakuutukseen?

⁷ Eelin poikien moraalittomuus ja turmeltuneisuus olivat heikentäneet kansan uskoa, ja ilmeisesti siksi monet kääntyivät palvomaan epäjumalia. Tehtyään kahden vuosikymmenen ajan kovasti työtä Samuel välitti kansalle sanoman: ”Jos kaikesta sydämestänne palaatte Jehovan luo, poistakaa vieraat jumalat keskuudestanne sekä myös Astoretin kuvat ja ohjatkaa sydämenne horjumatta Jehovan puoleen ja palvelkaa yksin häntä, niin hän vapauttaa teidät filistealaisten käsistä.” (1. Sam. 7:3.)

⁸ Filistealaisten käsi painoi kansaa raskaana. Murskattuaan Israelin armeijan käytännössä kokonaan he tunsivat voivansa vapaasti sortaa Jumalan kansaa. Samuel kuitenkin vakuutti, että tilanne muuttuisi, jos kansa vain palaisi Jehovan luo. Olivatko israelilaiset halukkaita siihen? Samuelin iloksi he poistivat epäjumalansa ja ”alkoivat palvella yksin Jehovaa”. Samuel kutsui heidät koolle Mispaan, vuoristossa Jerusalemin pohjoispuolella olevaan kaupunkiin. Saavuttuaan paikalle kansa paastosi ja katui monia epäjumalanpalvelukseen liittyviä syntejään. (Lue 1. Samuelin kirjan 7:4–6.)

9. Mihin tilaisuuteen filistealaiset tarttuivat, ja miten Jumalan kansa reagoi vaaran edessä?

⁹ Filistealaiset saivat kuitenkin tietää tästä suuresta kokoontumisesta  ja tarttuivat tilaisuuteen. He lähettivät Mispaan sotajoukon murskaamaan nuo Jehovan palvojat. Kun israelilaiset kuulivat uhkaavasta vaarasta, he pyysivät peloissaan Samuelia rukoilemaan heidän puolestaan. Hän teki niin ja esitti samalla uhrin. Tuon pyhän toimituksen aikana filistealaisten sotajoukko lähestyi Mispaa. Silloin Jehova vastasi Samuelin rukoukseen antamalla närkästyksensä purkautua. Hän nostatti ”kovaäänisen jylinän filistealaisia vastaan”. (1. Sam. 7:7–10.)

10, 11. a) Miksi siinä jylinässä, jonka Jehova suuntasi filistealaisarmeijaa vastaan, on täytynyt olla jotain poikkeuksellista? b) Mihin Mispassa alkanut taistelu johti?

¹⁰ Filistealaiset eivät olleet mitään pikkulapsia, jotka yhden ukkosenjyrähdyksen säikäyttäminä juoksevat äitinsä helmoihin, vaan taistelujen karaisemia kovapintaisia sotureita. Niinpä tuon ”jylinän” on täytynyt olla jotain, mitä he eivät olleet koskaan ennen kokeneet. Oliko se poikkeuksellisen ”kovaäänistä”? Kuuluiko se keskellä kirkasta päivää, tai kaikuiko se hämmentävästi vuorenrinteillä? Olipa miten tahansa, se pelästytti nuo sotilaat sydänjuuria myöten. Täyden sekasorron vallitessa noista tyranneista tulikin yhtäkkiä maalitauluja. Israelin miehet vyöryivät Mispasta, löivät heidät ja ajoivat heitä vielä takaa kilometrikaupalla aina Jerusalemin lounaispuolelle saakka (1. Sam. 7:11).

¹¹ Tämä taistelu oli käännekohta. Koko sen ajan, jonka Samuel vielä palveli tuomarina, filistealaiset vetäytyivät kauemmas, ja kaupunki toisensa jälkeen palautui Jumalan kansalle (1. Sam. 7:13, 14).

12. Mitä tarkoitetaan sillä, että Samuel ”toteutti vanhurskautta”, ja mitkä ominaisuudet auttoivat häntä tässä?

¹² Satoja vuosia myöhemmin apostoli Paavali mainitsi Samuelin niiden uskollisten tuomarien ja profeettojen joukossa, jotka ”toteuttivat vanhurskautta” (Hepr. 11:32, 33). Samuel tosiaan edisti sitä, mikä oli hyvää ja oikein Jumalan silmissä. Se oli mahdollista siksi, että hän palveli kärsivällisesti Jehovaa ja pysyi uskollisesti tehtävässään pettymyksistä huolimatta. Hän oli myös arvostava. Mispassa saadun voiton jälkeen hän pystytti kiven muistomerkiksi siitä, miten Jehova oli auttanut kansaansa (1. Sam. 7:12).

13. a) Mitä ominaisuuksia tarvitsemme voidaksemme jäljitellä Samuelia? b) Milloin näitä ominaisuuksia olisi mielestäsi hyvä kehittää?

¹³ Haluatko sinä ”toteuttaa vanhurskautta”? Jos haluat, niin sinun on hyvä ottaa oppia Samuelin kärsivällisyydestä ja nöyrästä,  arvostavasta hengestä. (Lue 1. Pietarin kirjeen 5:6.) Kukapa meistä ei tarvitsisi näitä ominaisuuksia? Oli hyvä, että Samuel kehitti ja ilmaisi niitä jo suhteellisen nuorena, sillä myöhempinä elinvuosinaan hän koki vielä karvaampia pettymyksiä.

14, 15. a) Minkä ankaran pettymyksen Samuel koki, kun hän ”oli tullut vanhaksi”? b) Oliko Samuel leväperäinen isä, kuten Eeli oli ollut? Selitä.

¹⁴ Seuraavan kerran tapaamme Samuelin, kun hän ”oli tullut vanhaksi”. Hänellä oli tällöin kaksi aikuista poikaa, Joel ja Abia, ja hän oli uskonut heille tehtävän auttaa häntä tuomintatyössä. Valitettavasti pojat eivät olleet luottamuksen arvoisia. Vaikka hän itse oli rehellinen ja vanhurskas, hänen poikansa käyttivät asemaansa itsekkäisiin tarkoitusperiin vääristämällä oikeutta ja ottamalla vastaan lahjuksia. (1. Sam. 8:1–3.)

¹⁵ Eräänä päivänä Israelin vanhimmat lähestyivät iäkästä profeettaa ja valittivat: ”Poikasi eivät ole vaeltaneet sinun teitäsi.” (1. Sam. 8:4, 5.) Tiesikö Samuel ongelmasta? Sitä Raamattu ei kerro, mutta toisin kuin Eeli Samuel ei varmastikaan ollut leväperäinen isä. Jehova oli nuhdellut ja rangaissut Eeliä siksi, että tämä ei ollut ojentanut kelvottomia poikiaan vaan oli kunnioittanut  heitä enemmän kuin Jumalaa (1. Sam. 2:27–29). Tällaista vikaa Jehova ei löytänyt Samuelista.

16. Millaisia tunteita kapinallisten lasten vanhemmilla on, ja miten he voivat saada lohtua ja apua Samuelin esimerkistä?

¹⁶ Raamattu ei kuvaile sitä syvää häpeää, ahdistusta tai pettymystä, jota Samuel tunsi kuultuaan, miten hänen poikansa olivat toimineet. Monet vanhemmat voivat kuitenkin asettua hänen asemaansa, sillä nykyisinä synkkinä aikoina lapset kapinoivat kautta maailman vanhempiensa valtaa ja kuria vastaan. (Lue 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5.) Tällaista tuskaa tuntevat vanhemmat voivat saada lohtua ja apua Samuelin esimerkistä. Hän ei antanut poikiensa uskottomuuden muuttaa vähääkään omaa toimintatapaansa. On tärkeää muistaa, että senkin jälkeen kun sanat ja kuri eivät enää tavoita kovettunutta sydäntä, vanhempien esimerkillä voi olla voimakas vaikutus. Lisäksi vanhemmat voivat Samuelin tavoin aina toimia siten, että heidän Isänsä, Jehova Jumala, tuntee heistä ylpeyttä.

17. Mitä Israelin vanhimmat vaativat Samuelilta, ja miten hän suhtautui siihen?

¹⁷ Samuelin pojat eivät olisi voineet kuvitellakaan, miten kauaskantoisia seurauksia heidän ahneudestaan ja itsekkyydestään olisi. Israelin vanhimmat esittivät Samuelille vaatimuksen: ”Nimitä toki meille nyt meitä tuomitsemaan kuningas, jollainen kaikilla kansakunnilla on.” Tuntuiko Samuelista siltä, että hänet hylättiin? Olihan hän tuominnut kansaa Jehovan puolesta kymmeniä vuosia. He eivät enää halunneet tuomarikseen pelkkää Samuelin kaltaista profeettaa. He halusivat kuninkaan, jollainen kaikilla naapurikansoilla oli. Miten Samuel suhtautui tähän? Raamattu sanoo, että ”ehdotus oli paha Samuelin silmissä.” (1. Sam. 8:5, 6.)

18. Miten Jehova lohdutti Samuelia ja toisaalta osoitti israelilaisten synnin vakavuuden?

¹⁸ Kun Samuel esitti asian Jehovalle rukouksessa, Jehova vastasi: ”Kuuntele kansan ääntä kaikessa, mitä he sanovat sinulle, sillä sinua he eivät ole hylänneet, vaan minut he ovat hylänneet olemasta heidän kuninkaanaan.” Nämä sanat varmasti lohduttivat Samuelia, mutta miten hirvittävä loukkaus kansan vaatimus olikaan Kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan! Jehova käski profeettaansa varoittamaan israelilaisia siitä, miten kovan hinnan he joutuisivat maksamaan ihmiskuninkaasta. Samuel toimi näin, mutta kansa pysyi kannassaan: ”Ei, vaan kuningas meillä tulee olla.” Tapansa mukaan Samuel totteli Jumalaansa ja voiteli kuninkaaksi Jumalan valitseman miehen. (1. Sam. 8:7–19.)

19, 20. a) Missä hengessä Samuel totteli Jehovan käskyä voidella Saul Israelin kuninkaaksi? b) Miten Samuel edelleen auttoi Jehovan kansaa?

 ¹⁹ Missä hengessä Samuel totteli? Heijastuiko hänestä närkästys ja innottomuus, tai antoiko hän pettymyksen myrkyttää sydämensä ja katkeruuden juurtua mieleensä? Moni voisi reagoida vastaavassa tilanteessa tällä tavoin, mutta Samuel oli erilainen. Hän voiteli Saulin ja tunnusti, että Jehova itse oli valinnut tämän miehen. Hän suuteli uutta kuningasta sen merkiksi, että hän otti tämän avosylin vastaan ja oli valmis alistumaan tämän alaisuuteen. Sitten Samuel sanoi kansalle: ”Oletteko nähneet sen, jonka Jehova on valinnut, ettei koko kansan keskuudessa ole hänen kaltaistaan?” (1. Sam. 10:1, 24.)

²⁰ Samuel ei keskittynyt Jehovan valitseman miehen puutteisiin vaan tämän vahvuuksiin. Itsestään hän taas ajatteli, että nuhteeton vaellus Jumalan edessä oli tärkeämpää kuin ailahtelevan kansan hyväksyntä (1. Sam. 12:1–4). Lisäksi hän hoiti uskollisesti oman tehtävänsä varoittaen Jumalan kansaa hengellisistä vaaroista ja kannustaen sitä pysymään uskollisena Jehovalle. Samuelin neuvot tavoittivat israelilaisten sydämen, sillä he pyysivät häntä rukoilemaan heidän puolestaan. Hän vastasi kauniisti: ”On mahdotonta ajatella, että tekisin syntiä Jehovaa vastaan lakkaamalla rukoilemasta teidän puolestanne; ja minun on opetettava teille hyvää ja oikeaa tietä.” (1. Sam. 12:21–24.)

21. Miten voit hyötyä Samuelin esimerkistä, jos joskus tunnet itsesi pettyneeksi sen vuoksi, että joku toinen saa jonkin aseman tai tehtävän?

²¹ Oletko joskus tuntenut pettymystä, kun joku muu on sinun sijastasi valittu johonkin asemaan tai tehtävään? Samuelin esimerkki muistuttaa meitä painokkaasti siitä, ettemme saa koskaan antaa kateuden tai katkeruuden juurtua sydämeemme. (Lue Sananlaskujen 14:30.) Jumalalla on jokaiselle uskolliselle palvelijalleen runsaasti palkitsevaa, tyydytystä tuottavaa työtä.

22. Miksi Samuel näki aluksi täysin aiheellisesti Saulissa hyvää?

²² Samuel ei syyttä nähnyt Saulissa hyvää, sillä tämä oli harvinaislaatuinen mies. Pitkän ja vaikuttavan olemuksensa lisäksi Saul oli rohkea ja neuvokas mutta silti alussa vaatimaton ja taka-alalla pysyttelevä (1. Sam. 10:22, 23, 27). Näiden hyvien  ominaisuuksien ohella hänellä oli arvokas lahja: tahdonvapaus, jonka ansiosta hän saattoi tehdä omat ratkaisunsa ja valita, mihin suuntaan elämässä menisi (5. Moos. 30:19). Käyttikö hän tätä lahjaa hyvin?

23. Minkä arvokkaan ominaisuuden Saul menetti ensin, ja miten hän muuttui yhä kopeammaksi?

²³ Kun ihminen paistattelee vasta saamansa vallan loisteessa, vaatimattomuus on yleensä ensimmäinen hyvä ominaisuus, joka haihtuu taivaan tuuliin. Ennen pitkää Saul alkoi muuttua kopeaksi, ja hän päätti olla noudattamatta Samuelin hänelle välittämiä Jehovan käskyjä. Kerran hän kärsimättömyyttään uhrasi uhrin, joka Samuelin oli tarkoitus uhrata. Samuelin täytyi ojentaa Saulia voimakkaasti, minkä jälkeen hän ennusti, että kuninkuus ei säilyisi Saulin suvussa. Saul ei ottanut tästä opikseen vaan syyllistyi vielä pahempaan tottelemattomuuteen. (1. Sam. 13:8, 9, 13, 14.)

24. a) Miten Saul oli tottelematon Jehovalle amalekilaisia vastaan käydyssä sodassa? b) Miten Saul suhtautui ojennukseen, ja minkä ratkaisun Jehova teki?

²⁴ Jehova käski Saulia Samuelin välityksellä ryhtymään sotaan amalekilaisia vastaan. Ohjeisiin sisältyi määräys teloittaa tuon kansan paha kuningas Agag. Saul kuitenkin säästi Agagin samoin kuin parhaan osan tuhottavaksi määrätystä saaliista. Samuelin ojennettua häntä kävi ilmi, miten suuresti hän oli muuttunut. Hän ei ottanut ojennusta nöyrästi vastaan vaan vastasi kierrellen, selitteli, puolusteli itseään ja yritti vierittää syyn kansan niskoille. Kun hän yritti väistää kurin väittämällä, että osa saaliista oli tarkoitettu uhriksi Jehovalle, Samuel lausui kuuluisat sanansa: ”Katso! Totteleminen on parempi kuin teurasuhri.” Rohkeasti hän nuhteli Saulia ja ilmoitti Jehovan päätöksen: kuninkuus repäistäisiin Saulilta pois ja annettaisiin toiselle miehelle – häntä paremmalle. * (1. Sam. 15:1–33.)

25, 26. a) Miksi Samuel suri Saulia, ja miten Jehova nuhteli lempeästi profeettaansa? b) Mitä Samuel ymmärsi, kun hän meni Iisain kotiin?

²⁵ Samuel oli syvästi pettynyt kuninkaaseen. Hän huusi Jehovan puoleen koko yön ja alkoi jopa surra Saulia. Samuel oli  nähnyt, millaiset mahdollisuudet tällä miehellä oli. Hänessä oli paljon hyvää, mutta nyt toiveet olivat murskana. Mies oli muuttunut: hänen parhaat ominaisuutensa olivat kadonneet, ja hän oli kääntynyt Jehovaa vastaan. Samuel ei suostunut enää tapaamaan Saulia. Jonkin ajan kuluttua Jehova nuhteli Samuelia lempeästi: ”Kuinka kauan sinä suret Saulia, vaikka minä olen hylännyt hänet olemasta Israelin kuninkaana? Täytä sarvesi öljyllä ja mene. Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä olen katsonut hänen poikiensa joukosta itselleni kuninkaan.” (1. Sam. 15:34, 35; 16:1.)

²⁶ Jehovan tarkoitusten toteutuminen ei riipu epätäydellisistä ihmisistä, joiden uskollisuus voi horjua. Jos joku muuttuu uskottomaksi, Jehova toteuttaa tahtonsa jonkun toisen välityksellä. Iäkäs Samuel lakkasi murehtimasta Saulia ja lähti Jehovan käskystä Betlehemiin Iisain luo. Siellä hän tapasi Iisain komeita poikia, mutta jo ensimmäisen kohdalla Jehova muistutti Samuelia siitä, ettei hänen pidä katsoa vain fyysisiä ominaisuuksia. (Lue 1. Samuelin kirjan 16:7.) Lopuksi Samuel tapasi pojista nuorimman, ja juuri hän oli Jehovan valitsema mies – Daavid!

27. a) Minkä ansiosta Samuelin usko aina vain vahvistui? b) Mitä ajattelet Samuelin esimerkistä?

²⁷ Viimeisinä vuosinaan Samuelille tuli yhä selvemmäksi, että Jehova oli tosiaan toiminut oikein valitessaan Saulin tilalle Daavidin. Saul vajosi murhanhimoiseen kateuteen ja luopumukseen, kun taas Daavidilla oli hienoja ominaisuuksia – uskoa, rohkeutta, nuhteettomuutta ja uskollisuutta. Sitä mukaa kuin Samuelin elämä läheni loppuaan, hänen uskonsa vain vahvistui. Hän ymmärsi, että mikään pettymys ei ole niin suuri, ettei Jehova voisi auttaa pääsemään sen yli tai jopa kääntää sitä siunaukseksi. Lopulta Samuel kuoli elettyään lähes vuosisadan mittaisen ainutlaatuisen elämän, ja koko Israel suri tuota uskollista miestä. Vielä nykyäänkin Jehovan palvelijoiden on hyvä kysyä itseltään: jäljittelenkö minä Samuelin uskoa?