Koronapandemian aikana Jehovan todistajien on täytynyt muuttaa tapaa, jolla he kertovat toisille Raamatun hyvää uutista. Ovelta ovelle -työn ja julkisen todistamisen sijaan kenttätyötä on tehty pääasiassa puhelimitse ja kirjeitse. a Monet ovat arvostaneet todistajien yhteydenottoja, ja Jehova on selvästi siunannut työtämme (Sananlaskut 16:3, 4). Seuraavassa on kokemuksia eräästä saarivaltiosta.

 Helen oli ennen pandemiaa käynyt säännöllisesti erään nuoren naisen luona ja tarjonnut tälle raamattukurssia. Mutta nainen oli joka kerta kieltäytynyt. Vain päivää ennen koronasulun alkua Helen kuitenkin antoi hänelle Raamatun ja Mitä Raamattu opettaa? -kirjan. Myöhemmin Helen otti naiseen yhteyttä ja tarjosi jälleen raamattukurssia. Hän selitti, että se täytyisi pitää puhelimessa, ja tällä kertaa nainen otti tarjouksen vastaan. Nainen piti keskusteluista kovasti, ja pian hän pyysi, että he tutkisivat joka päivä. Hän on myös alkanut olla säännöllisesti mukana kokouksissa puhelimen avulla. Hän soveltaa Raamatun periaatteita omaan elämäänsä ja kertoo oppimastaan muille.

 Erään seurakunnan veljet ja sisaret päättivät antaa todistusta kirjoittamalla kiitoskirjeitä paikallisille poliiseille. Poliisit yllättyivät kirjeistä, ja yksi heistä sanoi Jefferson-nimiselle vanhimmalle: ”Luulin, että Jehovan todistajilla on jotain poliiseja vastaan.” Jefferson oikaisi väärinkäsityksen. Poliisit pitivät kirjeistä niin paljon, että he laittoivat ne esille poliisiaseman oven lähelle. Eräs poliiseista sanoi: ”Ehkä tämä saa myös muut suhtautumaan meihin positiivisemmin.”

 Edna ja Ednalyn ovat vakituisia tienraivaajia. b Heillä ei ole omaa internetyhteyttä, joten he eivät päässeet videokokouksiin. Niinpä he soittivat naapurin rouvalle ja kysyivät, saisivatko he käyttää hänen langatonta yhteyttään. He tarjoutuivat myös maksamaan sen käytöstä. Naapuri oli hyvin ystävällinen ja antoi heille luvan käyttää sitä aivan ilmaiseksi. Edna ja Ednalyn ehdottivat, että naapuri voisi itsekin seurata kokouksia videoyhteyden välityksellä. Nykyään hän, yksi hänen lapsistaan ja kaksi lapsenlastaan käyvät säännöllisesti kokouksissa ja heille pidetään raamattukurssia.

 Eräällä alueella veljet ja sisaret kutsuivat naapureitaan, työkavereitaan ja muita kuuntelemaan videokokouksessa pidettävää esitelmää. Ellaine on töissä paikallisessa sairaalassa, ja aluksi hän epäröi työkavereiden kutsumista, koska epäili, että joillain lääkäreillä oli ennakkoluuloja todistajia kohtaan. Hän lähetti heille silti ystävällisen kutsun tekstiviestillä. Erityisesti erään lääkäripariskunnan kutsuminen arvelutti häntä. Kun hän oli rukoillut ja miettinyt asiaa, hän päätti kuitenkin kutsua myös heidät. Naislääkäri kirjoitti vastaukseksi: ”Yritätkö käännyttää minutkin Jehovan todistajaksi?” Ellaine selitti, että kokouksissa käy muitakin kuin Jehovan todistajia. Seuraavana päivänä hän huomasi yllätyksekseen, että lääkäripariskunta tuli linjoille hyvissä ajoin ennen kokousta. Ennen kokouksen loppumista hän sai naislääkäriltä viestin: ”Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta Jehovan todistajien kokouksessa. Kiitos, että kutsuit. Kokous oli mukava kokemus.”

 Ellaine kutsui yhteensä 20 lääkäriä, ja hänen ilokseen 16 heistä tuli kokoukseen. Hän sanoi: ”Olen iloinen, että ’keräsin rohkeutta’ todistaa työkavereilleni.” (1. Tessalonikalaisille 2:2.)

 Nämä kokemukset ovat esimerkki siitä, miten veljet ja sisaret eri puolilla maailmaa ovat säilyttäneet myönteisen asenteen tänä vaikeana pandemia-aikana. He ovat saaneet paljon iloa, koska he ovat parhaansa mukaan auttaneet ja lohduttaneet toisia (Apostolien teot 20:35).